Ja nyt jo yli kuukausi :D

Ei tää blogin kirjoittaminen nyt ihan ole ottanut odotetusti tuulta alleen mutta jatketaan samalla harvaakin harvemmalla tahdilla! Tosiaan viime postauksesta taas kuukauden päivät, eihän täällä toki mitään dramaattista ole tapahtunut mutta vähän aktiivisemmin kuvittelin ehtiväni ja motivoituneeni kirjoittelemaan. Oskun kanssa on peruskuntotreeniä kotosalla ajeltu, kelit on olleet kovasti vaihtelevat jäätyneestä hiekkatiestä kelirikkokuravelliin joten tiepohjien ehdoilla on menty. Oskuun on tullut kotioloissa oikein mukavasti virtaa, ei liikaa, mutta silleen hyvällä tavalla, se kyselee jo välillä itsekin että josko mentäis lujempaa?!

No, eilen sitten käytiin Teivossa "hurjastelemassa" kevään ensimmäinen hiitti. Pehmeä lasku oikeaan treeniin, joten ajettiin vain yksi maltillinen hiitti ilman sen kummempaa hoputtamista. Ja voi vitsi miten sitä voikaan olla 37-vauhtiseen hiittiin ihminen tyytyväinen!! Huippunopeus huiteli viimeisellä puolikkaalla 27-vauhdissa, ei siis mitään lujaa-lujaa, mutta pointti se että hevonen ei kammennut yhtään mihinkään vaan juoksi tasapainoisesti ja suorassa! Tai, no, kammennut ja kammennut, kyllähän se teki jos jonkinmoisia lenkkejä ja mutkia ja silmukoita, ihan vaan hölmöyttään mulkoillessaan ja kiemurrellessaan, mutta siis se ravi, silloin ystävänpäivänä kun sen koeajoin niin sehän painoi jo 45-vauhdissa ihan reilusti sisälle, niin se oli nyt tossa kymmenen sekuntia kovemmassakin vauhdissa poissa! Ja hevonen jolla ei kuulemma ole entisessä elämässään mahtunut jalat alle vaan on lyönyt raakasti taakse, ei kyllä lyönyt yhtään sen enempää kuin mikään muukaan tavishevonen, normi takasäärisuojilla mentiin, ja takaputseilla kaikenvaralta, mutta ilmeisen turhaan.

Ja jos noin muuten huomioita tekisin, niin ajoin siis ilman sekkiä ja ravi pysyi kasassa oikein hyvin, ja se etupääkin tosiaan ehti alta pois vaikkei päätä kinnattukaan taivaisiin. Ja henkikin kulki jajaja. Korvissa pumpulit, suussa Bristol, kieli kiinni kaikenvaralta. Siinä kaikki. Sykkeet oli yhden hiitin jälkeen kuin normi hölkkälenkiltä palatessa, joten ens kerralla surutta tuplahiittiä kehiin. Ja se ens kerta onkin jo torstaina Pilvenmäellä, saadaan Oskun hiittikaveriksi omakasvatti Alli niin hauska nähdä unohtuuko kaverin kanssa juostessa muut mutkittelut.

Noin muuten reissu meni mukavasti. Heinä ei oikein menomatkalla Oskulle maistunut, kopissamatkustaminen on autoon tottuneelle vielä vähän jännää. Katoksella ruuna oli tarkkaavainen mutta rauhallinen, ei ramppaamisia, tärinöitä eikä paskomisia. Hiitin jälkeen tallinmäen lenkki taisi nostaa sykkeet korkeimmalle kun yksi pelottava roskis yritti selvästi syödä pikkuruunan ihan noin vain ykskaks yllättäen! Jäätiin kuitenkin henkiin, päästiin pakoon :D Takas katoksella sitten, vettä meni nyt vain parisen litraa normaalin ämpärillisen sijaan mutta annetaan anteeksi ja toivotaan että se juominen hiittireissussakin tulee tavaksi varsinkin kunhan ilmat tästä lämpenee. Pesupaikalla me maalaiset unohdettiin että Teivossa tarvii kolikoita joten pesupaikalle tehtiin kaksi retkeä. Valoja ja ovea ihmeteltiin, kaikkee ne kaupunkilaiset keksii, automatiikkaa :D Ei sentään revitty ovea paikaltaan vaan tajuttiin lukea ohjeita. Kotimatkalla Oskulle olis kyllä maistunut heinä mutta se ei selvästikään oikein diggaile heinäverkosta vaan haluaisi syödä siitä ruokintapöydältä nenän edestä. Täytyy kehitellä jotain!!!

Kotona lutrattiin jalkoja vähän Greene'sillä ja Osku pääsi vielä illaksi paimentamaan tarhamaskottiaan Patea. Iltaruuat oli kaikki maistuneet, samoin yömehu, ja aamullakin ruoka maistui normaalisti joten ilmeisen hyvä mieli oli pojallekin reissusta jäänyt. Hyvä näin!!!

Tässä vielä yhden sortin ennen-jälkeen-kuva Oskusta. Alemmassa kuvassa se on meillä ekaa päivää. ylempi kuva otettu 2kk myöhemmin, kun on ensin hoidettu mahahaava pois ja saatu kerättyä vähän massaa josta lähteä rakentamaan lihasta. Olen kyllä kaikin puolin tyytyväinen tähän meidän liisinkipoikaan!!! <3